Madame Rosée

Nizzassa: Château de Bellet

Olin sopinut viinitilavierailun Château de Belletiin. Oli lämmin ja aurinkoinen päivä, bussimatka sujui nopeasti, joten kulutin ylimääräistä aikaa kävelemällä läheiseen Colomarsin kylään ja vasta sitten suuntasin viinitilalle Chemin de Saquier:ia pitkin. Kännykän karttapalvelusta oli taas hyötyä, se näytti myös oikopolut, joita tällä mäellä on useita!

Kun ehdin Châteaulle, CdB_Chateaun porttiportti oli suljettu, mutta ei hätää, aita oli purettu. Kävelin portilta lähtevää mäkeä ylös ja saavuin kauniille pienelle kappelille, jonka ympärys oli myllätty rakennustyömaaksi.

Kysyin lähimmältä rakennustyömieheltä, missähän Château on ja hän heilautti käsivarttaan laajassa kaaressa, kaikki tämä on Châteauta. Jaaha. Viinin maistelua kappelissa? Työmies huusi CdB_Chateaun chapelle_1paikalle työnjohtajan, joka kysyi, haluaako madame ostaa viiniä. Ja viittilöi mäen yli, selitti jotain, mitä en täysin ymmärtänyt, mutta sanoi sitten maagiset sanat: takaisin tielle ja vasemmalle. Kiitin niin vuolaasti kuin osasin.

Kävelin ja kävelin, kirosin, että olin kuluttanut aikaa ja jalkoja turhaan Colomarsissa. Jalat alkoivat huutaa lepoa ja kello oli jo yli vierailulle sovitun ajan. Viimein saavuin ison rautaportin eteen, jossa oli kyltti Château de Bellet. Ei ketään missään. Portti ei kuitenkaan ollut lukossa, sain sen ujutettua auki sen verran, että mahduin astumaan sisään.

CdB_Chateau de Bellet rautaporttiPortin sisäpuolelta lähti kaksi tietä ylös rinnettä. Hedelmäpuut peittivät näkymän, ja teiden risteyksessä oli kyltti ”Vartiokoiria vapaana”. Mielikuva vartiokoiran hampaiden jäljistä takamuksesssa sai päättämään, että nyt on oikea aika opetella puhelinkäyttäytymistä ranskaksi. Tilalta vastasi rouva, joka korvin kuullen huolestui vartiokoirista – ehkä vaan kuvittelin – komensi minut portista takaisin tielle ja lupasi tulla hakemaan. Odotellessani vilkuilin molempiin suuntiin, mutta rouvan sijasta eteeni kaartoikin Châteaun vaakunalla varustettu auto, jota ajoi hipsterin oloinen nuori mies. Ajomatkaa oli vähintään kilometri. Autossa jutellessamme älysin, että suurisankaisiin laseihin ja ruutupaitaan pukeutunut ystävällinen nuori mies olikin Thomas Bolla, tilan assistant commercial, jonka kanssa sovin vierailun sähköpostitse. Mielikuva edellisen viinitilavierailun professori Spizzosta oli niin vahva, että hipsteri oli pieni yllätys. Väliäkö tuolla, hän vaikutti mukavalta, asiantuntevalta  ja innostuneelta.

Château:n työmaalla rakennetaan kappelin viereen uutta vastaanotto- ja maistelutilaa, jonka rakennustyön ajan maistelut järjestetään uudessa viinikellarissa. CdB_Se on tosiaan VälimeriKellari on rakennettu maan päälle ja rakennuksen kattoterassille pääsee ihailemaan näkymää Var-joen laaksoon aina merelle saakka. Kuva ei ole hyvä vastavaloon, mutta horisontissa siintää Välimeri. Terassin alapuolella kasvaa parin hehtaarin verran paikallisia viiniköynnöslajikkeita. Tilalla on köynnöksiä eri palstoilla yhteensä yhdentoista hehtaarin alalla ja yli puolet siitä on paikallista valkoviinilajiketta, Rollea.

Château tuottaa viinejä biologisesti, eikä hyönteismyrkkyjä käytetä. Tilalla ei ole ollut ongelmia hyönteisten kanssa, mutta sen sijaan riesana ovat villisiat, jotka pitävät rypäleistä. Hämmästyin, että kukkulalla on villisikoja, sillä siellä on kuitenkin asutusta melko tiuhasti.

Tilan viineistä osa on AOC Bellet -alkuperäluokiteltuja ja osa ei. Luokittelun säännöt ovat tiukat, esimerkiksi mitä lajikkeita saa käyttää ja kuinka paljon niitä pitää sekoituksessa vähintään olla. Luokittelemattomien viinien valmistuksessa tuottaja voi käyttää luovuuttaan ja ammattitaitoaan vapaasti. Luokittelemattomat viinit eivät ole sen huonompia kuin luokitellutkaan, ne saattavat olla jopa mielenkiintoisempia.

Viinikellari oli viileä ja niin olivat maistamani viinitkin. En taaskaan saanut juuri mitään makuja niistä irti, vaikka yritin lämmittää lasia käsieni välissä. Sen verran kuitenkin maistoin, että rosee ei ollut tyypillinen provencelainen kevyt ja hedelmäinen viini. Värikin oli tummempi ja kultaan vivahtava aivan kuten viikko sitten maistamani Collet du Bovisin rosee. Sain maistettavakseni myös kaksi valkkaria ja punkun, mutta nekin olivat liian kylmiä, vaikka Mr Bolla lämmittikin punkkua hetken auringossa. Tälläkin kertaa vaistosin, että toinen valkoviineistä on se varsinainen kruununjalokivi.

Olen alkanut ymmärtää kokemuksen kautta, miksi viineille suositellaan tiettyjä tarjoilulämpötiloja. Liian kylminä ne eivät maistu miltään ja liian lämpiminä niissä maistuu vain alkoholi.

Ostin mukaani pullon jokaista kolmea väriä, mutta vasta myöhemmin älysin, että en sitten ottanut sitä parasta valkoviiniä, Cuvée la Chapelle:a, josta herra Bolla oli ylpeä.

One comment on “Nizzassa: Château de Bellet

  1. Päivitysilmoitus: Viiniköynnöksiä Nizzassa | Madame Rosée

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Information

This entry was posted on 3 helmikuun 2015 by and tagged , , , , , , .
The Riviera Grapevine

All about wine on the French Riviera and Liguria

%d bloggers like this: