Madame Rosée

Karitsamureke ja Santa Dignan rosee

Päätimme ukkokullan kanssa siirtyä kasvispainotteisempaan syömiseen – ei mikään vegaanihaaste – mutta meillä molemmilla sikanautajauhelihan kiintiö on täyttynyt. Pitkäksi aikaa, ehkä loppuelämäksi. Jos laiskuus ei iske.

Pakkasessa on kuitenkin kymmenen kiloa karitsanlihaa, jonka syksyllä tilasimme suoraan luomutilalta. Metkaa muuten, marketin lihahyllyllä ei ollenkaan tule mieleen, minkä näköisestä elikosta liha on peräisin, mutta kun Syrjälän lammastilan pakettiauto kaarsi parkkipaikalle, mielessä vilisi vessapaperimainokset säestettynä  lastenlaululla Maijan pieni karitsa, lumivalkoinen.

Santa Digna roseeViikonlopun ruoka: mureke karitsan jauhelihasta ja sille kastike suppilovahveroista. En edes muista, miten vanhoja suppikset ovat, mutta eikös ne säily kuivattuina lähes ikuisesti?

Mukava ongelma, löytää karitsalle sopiva viini. Ajattelin, että roseeviini olisi raikkaana ja kepeänä erinomainen kumppani karitsanlihalle. Alkossa tartuin Torresin Santa Dignan roseeseen aatoksella, että ehkä viinissä saisi kuitenkin olla ryhtiä ja rotevuutta, yrttisyyskin voisi sopia.

Viinivalintani oli lempeälle karitsalle ihan väärä. Santa Digna jyräsi sen karpaloisella marjaisuudellaan mennen tullen. Mureke oli kevyesti maustettu, eikä siinä ollut edes sipulia. Yhdistelmä oli kuin karpalomehupullolla olisi napautettu pientä karitsaparkaa otsaan. Siirsimme lasit syrjään ja kaadoimme toisiin ukkokullan tuomaa portugalilaista punkkua, Torre de Coimbraa, joka myötäili murekkeen hienoa makua pehmeänä ja marjaisana.

Ei Santa Dignassa mitään vikaa ole, Viinilehti valitsi sen vuoden 2015 roseeviiniksi. Viini on espanjalaistyylinen rosado, Chilessä tehty, mutta viinitalo on espanjalainen Torres.  Viinilehti ehdottaa sitä tarjottavaksi paistetun tai grillatun vaalean lihan kanssa, ja niiden kanssa se varmaan sopiikin mainiosti.

Karitsan jauheliha on nyt syöty, mutta kyljyksiä ja karetta on vielä pakastimessa. Ehkä joku lempeämpi rosee, tai jos kyljykset grillaisi, saattaisi Santa Dignakin sopia…

Alko kuvailee Santa Dignaa: Kuiva, hapokas, mustaherukkainen, vadelmainen, yrttinen. Minun suussani se maistui karpaloiselta.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Information

This entry was posted on 7 helmikuun 2016 by and tagged , .
The Riviera Grapevine

All about wine on the French Riviera and Liguria

%d bloggers like this: