Madame Rosée

Pariisi: Giverny

Viimekeväisellä Pariisin-reissulla vietimme yhden päivän Givernyssä, impressionisti Claude Monet:n talossa ja puutarhassa.

Junamatka Pariisin Saint Lazaren asemalta kestää kolme varttia Vernoniin, jonka rautatieasemalta on bussikuljetus Givernyyn. Vernon on pikkukaupunki ja Giverny sen laidalla pikkuinen kylä, josta moni ei olisi kuullutkaan ilman Monet’ta ja impressionisteja.

Muistelin, että asemalta olisi talolle pari kilometriä, päivä oli lämmin ja kaunis, joten päätimme kävellä. Olin käynyt Givernyssä 1997 ja muistin, että Vernonin asemalta löytää Givernyyn helposti. Ei, emme eksyneet, reitti on yksinkertainen ja suuren osan matkaa saa kävellä hyvää kevyen liikenteen väylää. Mutta matkaa tuli viitisen kilometriä ja Givernyn kylään saapuessamme olimme jo vähän väsyneitä.

Perille päästyämme ei enää väsyttänytkään, koska puutarhassa ja talossa oli paljon nähtävää.  Puutarha oli avautunut yleisölle vasta muutama päivä sitten talvitauon jälkeen. Täällä on aina turisteja, mutta tällä kertaa ei ollut ruuhkaa. En itse ole viherpeukalo, mutta uskon, että kukkien ystävät löytävät puutarhasta keväästä syksyyn ihasteltavaa.  Monet’n ideaa kunnioittaen puutarha kukkii läpi kasvukauden.
Keväisestä puutarhasta ei oikein saa kuvien perusteella mitään käsitystä, on vain vihreää, toista vihreää ja vähän eri sävyistä vihreää. No on tuossa sentään kirsikka- tai luumupuu kukassa.

Kun kävin aiemmin syyskesällä 1997 Givernyssä, muistan, että vasemmalla näkyvä pääkäytävä oli kasvanut melkein umpeen jotakin maata pitkin suikertavaa kasvia (krassia?) ja käytävä oli suljettu ketjuilla kävelijöiltä.

Se kuuluisa lummelampi on tien toisella puolella, puutarhan perältä johtaa sinne  alikulkutunneli. Kevät oli vielä aikaisessa, eikä lumpeenkukista ollut tietoakaan.

giverny_japanilainen_silta

Puutarhan vieressä on kanatarha. Se on vähän piilossa pensaiden takana, mutta aidan välistä voi kurkkia huvittavan näköisiä pienehköjä kanoja.  Niillä ei ole ollenkaan helttaa tai harjaa, vaan pää on kuin zipattu pölyhuisku, josta pistää esiin nokka. Tuosta kuvasta ei oikein saa käsitystä, mutta rotua kutsutaan kai paduaksi tai padovalaiseksi, jos haluat etsiä parempia kuvia.

Itse talo olisi nähtävyys ilman puutarhaakin.  Sisällä on laaja kokoelma muiden impressionistien töitä ja hienoja japanilaisia piirroksia. En ole missään nähnyt yhtä paljon japanilaisia puupiirroksia, kuin ehkä Ateneumin Japanomania-näyttelyssä. Monet keräili japanilaisia piirroksia, onneksi ne ovat esillä. Tauluja ja piirroksia on jokaisella seinällä, huoneissa sekä portaikossa, jopa kylpyhuoneessa. Lienee Monet ostanut jalomielisyyttään rahapulassa olevien kavereidensa töitä. Tykkäsin varsinkin parista herkästä ja valoisasta Berthe Morisot’n työstä. Löysin aukon sivistyksestä, enpä tiennyt naisimpressionisteista, ei heitä tosin tainnut kovin monta ollakaan. Morisot’n lisäksi tunnetuimpia ovat Mary CassattMarie Bracquemond ja Eva Gonzalès.

Giverny_tauluja.JPGOlen hieman vierastanut Helena Petäistön Ranska-kirjoja. Kuvittelin, että moitteettoman rypyttömässä jakkupuvussa aidosta pariisittaresta käyvältä madame Petäistöltä en mitenkään voisi saada minulle sopivia matkavinkkejä. Väärin luultu. Giverny-luvussa oli mielenkiintoisia juttuja sekä vinkkejä, mitä muuta nähtävää siellä olisi ollut. Ei vaan ehditty, ehkä ensi kerralla sitten.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Information

This entry was posted on 1 toukokuun 2017 by and tagged .
The Riviera Grapevine

All about wine on the French Riviera and Liguria

%d bloggers like this: